1. marraskuuta 2008

Lato








Lähiretkeilimme tänään. Luimme Kierrätyskeskuksen ilmaislaarista löytynyttä Punahilkkaa, mutta emme nähneet susia itse. Sen sijaan löytyi nenä, jonka pelle oli unohtanut kivelle. Kotona joimme lämmintä kaakaota.

6 kommenttia:

Lumianna kirjoitti...

Tuossa ylimmässä kuvassa on jotakin ihanaa tunnelmaa, joka pakottaa katsomaan uudestaan ja uudestaan. Sellaista Tie on minulle avoinna mihin tahansa, koko maailma on vielä ulottuvillani fiilistä :).

Itse varhaiskasvattajan pidän (lähi)retkeilystä todella paljon. Retkiin saa niin helposti yhdisteltyä kasvattajan näkökulmasta vaikka mitä! Matematiikkaa, eettistä, terveys- sekä taidekasvatusta, kulttuurin ja luonnontuntemusta... Oikeastaan mitä tahansa, kun vähän miettii :).

Meininkäinen kirjoitti...

Lumianna - nimenomaan! Lapsi imee tietoa itseensä kuin pesusieni konsanaan ja jaksaa aina innostua täysillä. Samalla pääsee itsekin oppimaan ja löytämään uutta ja ihmeellistä! :)

Tiinalainen kirjoitti...

Aivan ihanalta metsäretkeltä näyttää!! Iso lato ja pieni poika. Punahilkkakin päässyt mukaan retkelle. :)

Meininkäinen kirjoitti...

Tiina, ihanaa olikin! Ilmaislaarin Punahilkka on ollut niin kovasti mieleen, että tuskin maltan sitä sittenkään silpoa...

Marjuli kirjoitti...

Oli varmaan kiva retki. Ainakin näyttää siltä :)

Meininkäinen kirjoitti...

Marjuli, oli juuri niin kivaa kuin miltä näyttääkin! :D