Kalastajamestari

Siis todella mestari. No, totta puhuen kaksi mestaria.

Ensinnäkin S joukkueineen voitti heinäkuussa kilpaonginnan SM-kultaa.

Ja nyt sitten E. Eilisillä Koskipäivillä E osallistui elämänsä ensimmäisiin kalastuskisoihin innokkaana ja itsevarmana. Suunnilleen 450 lapselle jaettiin onkivälineet ja syötit, ikäsarjoja oli kolme aina 17-vuotiaisiin saakka. Ja voitteko kuvitella - kolmeveemme voitti ne kaikki. No, voitti oman sarjansa, mutta sai aivan kaikista suurimman yhteissaaliin. Pääsi Päivi Lipposen haastateltavaksi kaiken kansan edessä ja hienosti klaarasi tilanteen. Ja se palkinto! Oikein hieno luontokuvasto - JA aivan ökyhieno kameramusiikkipuhelin! Kolmeveelle! Voi jee.

Itse taas sain innokkaana eilisen tapahtumia kuvatessani oman puhelimeni jumiin. Tähän hätään ei siis ole tarjota kuin vanha kuva onkiniekoistani. Onhan E sentään kalastellut koko pienen ikänsä.

Lontoo

Kolea sadesää synnytti assosiaation ja yllättävän kaipuun Britteihin. Edellinen reissu sinne tehtiin huhtikuussa, seuraava kenties vasta ensi vuoden puolella. Mutta kun minä haluan matkustaa NYT!

Aurinko paistaa

...vaikka vettä sataa.

Myyrää

Myyrää on eilen ja tänään rakastettu näissä muodoissa.

Herra Huu

Lapsuudenkotini ullakolta löytyy aina jotain hienoa - vaikka sen on kuinka monta kertaa penkonut läpi. Edellisellä toivioretkellä kohdalle osui muun muassa kaksi upeaa laulukirjaa (toinen isäni ja toinen äitini vanha), joista ensimmäisen esittelen nyt: Jestapa Jepulis - Herra Huun ihmeelliset seikkailut. (Oli minulla lapsena myös samainen LP-levy, joka kuitenkin on vielä paikantamatta - tai yksinkertaisesti kuunneltu puhki.)

Suosikkeihini kuuluivat jo lapsena ainakin nimikkokappale Jestapa jepulis ja Halpakin vaate voi olla kaunis sekä Voi permannon permanto! Mahtaisikohan näitä saada E:lle mistään levyllä? Varsinkin lastenmusiikissa arvostan nerokkaita sanoituksia, eikä näille monikaan julkaisu vertoja vedä.

Kauan eläköön Mauri Antero!

Jääkaapinovi

Näitä on haastettu kuvaamaan blogissa jos toisessakin. Omamme on oikeastaan perin tyhjä ja kolkohko juuri nyt; saimme hiljattain uuden jääkaapin, emmekä ole vielä ennättäneet vuorata sitä täpötäyteen vanhoja ja uudempiakin valokuvia sekä hienoja kortteja. Lähinnä vain magneetit olemme jaksaneet lätkäistä esille.

Huomasin myös, että yksikään magneeteista ei taida varsinaisesti olla minun. Osa on miehen, osa E:n. Ylärivin surffaripoikamagneetissa poseeraa muuten mieheni itse teinivuosinaan! Ydinaseflaijerin taas olen saanut käteeni vuosia, vuosia sitten Lontoon Camden Townissa, ja olen aina pitänyt sitä esillä.

Jätehuoneesta

Taloyhtiömme jätehuoneet ovat varsinaisia aarreaittoja! Löytöjä tulee vastaan tämän tästä. Toisinaan bongaamme aikakauslehtiä, toisinaan käyttöesineitä, joskus jopa huonekaluja. Kuvissa on parin viime päivän satoa. Mainittakoon, että jakkara on todella pikkuinen ja suloinen!

Lapsen silmin

Taiteilija E halusi ottaa kuvia nimenomaan blogia varten.

Apupyörittä!

Perjantain uusi taito. Ikää E:llä on kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta. Kovin olemme ylpeitä!

Korkeasaari-päivä

Eläinten tarkkailun lisäksi kummityttöni V nautti suunnattomasti vesilätäköistä. E puolestaan näki lähes kaikki lempieläimensä: hylkeet, paviaanit, karhut ja tiikerin.

Voss

Tanskan helteiden jälkeen tuntui kovin absurdilta olla yhtäkkiä paikassa, jossa näkyi lunta vuorilla! Oli kuulemma vähäluminen kesä tänä vuonna.

Stavanger

Ravustettiin, kalasteltiin, shopattiinkin rahtusen. Telttamme lähellä oli kerrassaan upeaa seikkailumaastoa!

Lillesand

Hurmaava norjalainen pikkukaupunki, josta molemmat pojat löysivät uusia ystäviä.

Kööpenhamina

Tänne on päästävä uudestaan!