Mies edessä kuuluu perheeseen, takanaoleva ei. E:n lompakkoon on jo jonkin aikaa kertynyt pikkurahaa satunnaisista lähteistä kuten esimerkiksi erään pikkupaikkakunnan sossun luukulta, ihan kirjaimellisesti. Tarkkaan on poikanen pohtinut, ostaako varoillaan leipää vai maitoa vai kenties jotain muuta. Mitä sitten lopulta tekee stadin kundi? Sijoittaa karjaan, tietenkin.
Toukokuussa Kumpulan kyläjuhlilla oli kilometrin kirppis, jossa tarjoutui tilaisuus hieroa kauppaa. E tutki pöytiä hyvin tarkkaan, kyseli hintoja ja pohti niiden kohtuullisuutta. Niin sitten pojan elämän ensimmäinen ostos ihan omilla rahoilla oli kuvien muovinen lehmä hintaan 10 senttiä. Kovin on ollut mieluinen, joten tarkka harkinta kannatti!
Äiti toivoo, että vastaavia löytöjä osuu kohdalle toistekin. Loput rahat kun ovat vielä visusti tallessa.
1 kommentti:
Kiukuttaa kuvien samea laatu - käytän kamerani kännykkää eli salamatta mennään. Ei niin kovasti haittaisi, jos vaikkapa paistaisi aurinko!
Joskus vielä (oi kun se joskus tulisi pian!) aion hankkia kunnon kameran.
Lähetä kommentti