Lähiretkeilimme tänään. Luimme Kierrätyskeskuksen ilmaislaarista löytynyttä Punahilkkaa, mutta emme nähneet susia itse. Sen sijaan löytyi nenä, jonka pelle oli unohtanut kivelle. Kotona joimme lämmintä kaakaota.
1. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuossa ylimmässä kuvassa on jotakin ihanaa tunnelmaa, joka pakottaa katsomaan uudestaan ja uudestaan. Sellaista Tie on minulle avoinna mihin tahansa, koko maailma on vielä ulottuvillani fiilistä :).
Itse varhaiskasvattajan pidän (lähi)retkeilystä todella paljon. Retkiin saa niin helposti yhdisteltyä kasvattajan näkökulmasta vaikka mitä! Matematiikkaa, eettistä, terveys- sekä taidekasvatusta, kulttuurin ja luonnontuntemusta... Oikeastaan mitä tahansa, kun vähän miettii :).
Lumianna - nimenomaan! Lapsi imee tietoa itseensä kuin pesusieni konsanaan ja jaksaa aina innostua täysillä. Samalla pääsee itsekin oppimaan ja löytämään uutta ja ihmeellistä! :)
Aivan ihanalta metsäretkeltä näyttää!! Iso lato ja pieni poika. Punahilkkakin päässyt mukaan retkelle. :)
Tiina, ihanaa olikin! Ilmaislaarin Punahilkka on ollut niin kovasti mieleen, että tuskin maltan sitä sittenkään silpoa...
Oli varmaan kiva retki. Ainakin näyttää siltä :)
Marjuli, oli juuri niin kivaa kuin miltä näyttääkin! :D
Lähetä kommentti