Olen unohtanut esitellä rokkirotsin toisen version, vaikka se onkin vilahdellut aiemmissa postauksissa.
Ensimmäinen versio ei ollut täysin E:n toiveiden mukainen: se oli liian iso vielä, ja värikin oli kuulemma turhan tumma ja ikävä. Tein siis toisenkin, ja tällä kertaa vaativa asiakas oli erittäin tyytyväinen!
Ensimmäinen versio ei ollut täysin E:n toiveiden mukainen: se oli liian iso vielä, ja värikin oli kuulemma turhan tumma ja ikävä. Tein siis toisenkin, ja tällä kertaa vaativa asiakas oli erittäin tyytyväinen!
6 kommenttia:
On se eri taitava! :)
Onpa nätti takki:)
Haaveeksi on vain jäänyt itsellä tekeminen,ja poikakin on jo niin iso että pitäisiköhän enää...
Voi kun on kaunis takki! Kukahan meille tekisi.. Oletko ihan päistäsi ohjeen ottanut vaiko löytyykö jostain vinkkiä tumpelolle?
Nimim. patalapun joskus virkannut:)
Tiinalaisen luulisi kuitenkin tietävän karuun totuuden. Yleensä nämä jäävät yrityksiksi kuitenkin vain. ;)
Niinu, kiitosta kovasti! Äkkiä tämä tuli valmiiksi - parissa päivässä.
Emilia, kiitos sinullekin! Ohjetta ei ollut - tässä mentiin vaikeuksien kautta voittoon. Virkkaaminen on onneksi aika anteeksiantavaa puuhaa. Ehkä netistä ohjeita löytyisi? Itse virkkasin erikseen vain takapalan sekä etupalat, muut osat virkkasin suoraan kiinni "runkoon". :)
Hieno!
Kiitos, Maria! :)
Lähetä kommentti